fitness-buumista

Helou! Oon tässä pitkään elellyt hiljaiseloa ja pahoittelen sitä. On kuitenkin tuntunut, että omalle päälle tuntuu hyvää ottaa kokonaan etäisyyttä tästä sosiaalisen median pyörityksestä. Aina sitä ei edes tajua, miten itsensä ympäröikin alunperin motivaatioksi tarkoitetuilla kuvilla ja kirjoituksilla, jotka totuudessa lopulta kääntyvät itseänsä vastaan.

Itse olen jotenkin ihan täynnä tätä fitness-buumia;

1. Nykyajan kauneusihanne on SAIRAS. Vaikka enää ihailun kohteena ei olekkaan enää langanlaiha vartalo, nyt iso pylly on se juttu. Kovalla työllä salilla "ansaittu" pylly ja edistymiskuvat ovat nyt Instagramissa yms. nuorten tyttöjen ns. oikeutus postata puolialastomia kuvia itsestään ja saada lisää seuraajia.
Omasta mielestäni paras vartalo on se, jossa ihminen tuntee olonsa hyväksi ja jossa keho toimii niinkuin sen kuuluukin toimia (kuukautiset, veriarvot ym.). Tällöin uskon, että keho jo itsestäänkin hakeutuu ns. sille optimaaliseen tilaan kun vaan sitä osaa kuunnella.

2. Urheilusta on tullut kovin ulkonäkökeskeistä ja samalla yhteiskuntamme tuntuu muuttuvan yhä enemmän ja enemmän pinnalliseksi. Enää ei urheillakkaan sen tuoman hyvän olon vuoksi. Nykyään on tuttu näky, että salilla tytöt viettävät ensin puoli tuntia pukukopissa laittautumassa, jonka jälkeen menevät juoksumaton kautta lähentäjä ja loitontaja laitteille, nappaavat pari selfietä ja painelevat takaisin pukukoppiin. Nousiko hiki pintaan? Noh nousi ainakin touhua katsellessa..

3. "Flexible dieting" ja "reverse dieting" (googlaa jos eivät termeinä ennestään tuttuja) tuntuvat nykypäivänä oikeuttavan syömishäiriön. EI ole normaalia, että normaalilla hyvinvointia tavoittelevalla treenarilla elämä pyörii täysin numeroiden ympärillä. Ruuan kuuluu olla ruokaa; hiilareita, rasvoja ja proteiineja, kivennäisaineita ja hivenaineita sopivassa suhteessa. Ruoka ei saa muuttua pelkiksi numeroiksi. Aina syömishäiriötä sairastaneen on helppo siirtyä pakkomielteestä toiseen, kun jotain on aina pakko kontrolloida. Se, että herkuttelu oikeutetaan itselle "mahduttamalla herkut makroihin" ei ole tervettä ajattelua.

Monet nettivalmentajat mm. Instagramin ihmeellisessä maailmassa kehuskelevat miten ovat parantaneet syömishäiriöistä kärsiviä reversaamalla (reverse dieting) asiakkaan kalorit määrästä x, määrään xx. MUTTA KUN ongelmahan on se, että syömishäiriöitä ei paranneta reverse dietillä. Syömishäiriöit ovat ennen kaikkea psyykkisiä sairauksia, jotka eivät vaadi valmentajaa vaan ennen kaikkea psyykkistä apua !!
JA syömishäiriöstä kärsivän EI tule harrastaa liikuntaa. Itse jouduin oppimaan tämän asian ollessani sairas kantapään kautta. Ajattelu on ensin saatava hyvälle, terveelle tasolle ja vasta sitten punnitava onko liikunta todella sitä, mikä antaa itselle HYVÄN olon, ei jotain sellaista mitä on PAKKO tehdä.
Ennen kaikkea, kun keho on alipainoinen ja puutostilassa, kaikki mahdollinen energia tulisi antaa keholla epätasapainotilan korjaamiseen; sydämen, aivojen ym. !

4. Olenko ainut vai onko muistakin alkanut tuntua, että syömishäriöistä on tullut jonkinlainen nuorten tyttöjen trendi? keino saada lisää seuraajia instagramissa? Parantuminen syömishäiriöstä on todella hieno asia, mutta välillä tuntuu jopa oudolta nähdä näitä nuorten "ennen-jälkeen"-kuvia.. "Ennen" kuvat tuntuvat jotenkin niin tarkoituksenmukaisilta.. Kun itse olin todella sairas ei minulla olisi tullut mieleenkään ottaa itsestäni puoli alastomia kuvia..

5. Kun nykyään ruokavaliot ovat jokaisella maidottomia ja viljattomia ja ... Niin yhä useammin näkee Instagramissa nuorten tyttöjen kuvailevan leipomuksiaan, joita "eivät kyllä itse syöneet koska ovat allergisia sille ja tälle ja tuolle.."
Omasta mielestäni muille leipominen on todella syömishäiriöihin liittyvää käytöstä. Itse tiedän asian hyvin, sillä ennen nautin muille leipomisesta. Rakastin leipoa ja tehdä muille kaikkea mitä itse salaisesti himoitsin. Rakastin myös katsella kaikkia mahdollisia kokkausohjelmia. Kun sain itseni kuntoon kaikki tämä hävisi, koska omat ajatukset eivät enää pyörineet samalla tavalla pakkomielteisesti ruuan ympärillä.



Juu tänään tälläistä pohdiskelua.. Toivottavasti herätin vähän myös teidän ajatuksia ja todella kiinnostaisi tietää mitä te ootte näistä asioista mieltä, joten kommentoikaan rohkeasti !

KOROSTAN nyt, että itse siis rakastan liikuntaa ja ruokaa ja elämäntyyliä,jota elän, enkä tuomitse ketään, joka haluaa elää fitness-elämäntyyliä ja itsekin kannatan puhdasta syömistä ym. Mutta toivon herättäväni todella ihmisiä pohtimaan omaa suhdettaan liikuntaan ja ruokailuun..

(kuvat; TUMBLR)

I`M BACK

Moikka kaikille tasapuolisesti ! (heh) Joo elikkäs oli kiva, että muo kaipailtiin kirjottelemaan, joten päätin nyt stempata ja tosiaan saada blogia taas virkoamaan ihan näin hurjana eilisiltana kuvatun väsynaama-videon merkeissä! Mutta mutta tosiaan laittakaas kommenttia ja kysymyksiä tulemaan jee !

Ihanaa alkanutta viikkoa <3

kiitos, mutta ei kiitos!

Tänään on ollut tälläinen pohdiskelupäivä. Oon kova pohtimaan asioita, mutta jotkut päivät on erityisesti sellaisia, että pysähtyy miettimään omaa elämäänsä.. Asioita mitä on tehnyt ja jättänyt tekemättä. Miettimään niitä ihmisiä, jotka on ollut vierellä vaikeidenkin aikojen läpi ja niitä, jotka otti askeleen takavasemmalle, kun tukea ois eniten tarvittu.
Sitä helposti katkeroituu.. Vaikka kuinka yrittäisi olla katkeroitumatta, jotkut asiat vaan on sellasia, jotka jää painamaan. Etenkin, jos kyseessä on ihmiset, joiden ajatteli pysyvän vierellä hamaan loppuun asti.

Tänään juttelin ensin ystäväni ja sitten serkkuni kanssa yhteensä melkein kaksi tuntia puhelimessa (sori laskusta iskä heh). Molempien kanssa tuli puheeksi oman itsensä hyväksyntä ja ennen kaikkea se, mitä muut ihmiset susta ajattelee.
Mun mielestä on todella surullista, miten tietämättä mitään toisen taustoista, ihmiset nykypäivänä tuomitsevat toisiaan täysin ulkonäön perusteella. Itse olen joutunut kohtaamaan tätä paljon ja mitä luultavimmin joku tulee tähänkin tekstiin jotain huutelemaan.
Myönnän, olen kamppaillut jo vuosia itsetunto-ongelmien kanssa. Pienenä ja vielä ylä-asteen alussa olin super itsevarma. En välittänyt mitä muut ajattelivat minusta, esiinnyin koulun näytelmissä, menin kauppaan yöpuvussa, räkätin puhelimeen muuten hiljaisessa junassa, kanssamatkustajien mulkoillessa minua. En tarkoita, että olisin ollut häirikkö tmv. Olin vain itsevarma, tyytyväinen omassa kehossa.
Ylä-asteella tapahtui kuitenkin jotain, joka kolautti pahasti itsetuntoa ja yht äkkiä olin aivan hukassa. Tyyli muuttui poikatytöstä prinsessaksi ja takaisin, samoin hiusten väri. Oma identiteetti tuntui hukkuneen jonnekkin matkan varrella. Ja sitten iski tyhjyys.
Vietin melkein kolme vuotta täydessä pimennossa itseni kanssa. Sama kivinen mitäänsanomaton ilme kasvoillani. En ollut iloinen, en surullinen, en vihainenkaan. Ei tuntunut miltään. Elämä oli yhtä tyhjän kanssa. Tänä aikana pidin kuitenkin aktiivisesti päiväkirjaa ja kirjoitin paljon runoja. Tässä tekstinpätkä vuodelta 2013;

Ympärilleni olen kasvattanut seinät. Olen tehnyt lokkien lailla kiljuvasta yksinäisyydestä itselleni kodin, tuudittavan kehdon, joka ottaa kovaan syliinsä kun kaikki muu on menetetty. Se on ystävä, aina vierellä. Se on aina takanani. Vasemmassa kädessään kartta. Oikea käsi tikarin peittona. 

Olin jotenkin todella yksin. Ympäriltä oli luisunut monia, joiden luuli olevan niitä tosi ystäviä. Mutta niinhän sitä sanotaan, vaikeina aikoina selviää ketkä todella on ystävyyden arvoisia.
Mutta tosiaan, nyt kun hankalat ajat tuntuvat vihdoin olevan takana päin ja elämä näyttää avaralta, kauniilta ja mahdollisuuksien täyttämältä, olenko kiitollinen siitä että jouduin käymään niin kovan kamppailun löytääkseni sen ihmisen, joka todella olen ja joka haluan olla?

Kyllä ja En. Olen vihainen, että vietin niin pitkän ajan omien ongelmieni kanssa, kääriytyneenä omaan onnettomuuteeni ja suruuni, kun olisin voinut saavuttaa vaikka mitä sillä aikaa. Toisaalta, vaikeat ajat opettivat paljon, kasvattivat ihmisenä. Ne opettivat paljon myös muista; keihin luottaa, millaisia ihmisiä kannattaa ympärilleen kerätä.
Olen onnellinen ja tyytyväinen siihen ihmiseen, joka minusta on kasvanut ja joka minusta joka päivä kasvaa. Se kuitenkin välillä satuttaa, kun joku puhuu "siitä vanhasta Jennasta". Tässäkin olen kuitenkin päätynyt ajattelemaan, että jos et pidä minusta nyt kun olen ns. ihmisenä valmis (vaikka en uskokaan, että olemme ihmisinä koskaan täysin valmiita, sillä elämä kasvattaa) niin se jääköön sinun ongelmaksesi. En pakota ketään pitämään minusta. Vuosia koin järjetöntä tarvetta miellyttää muita ja myönnän; kamppailen edelleen asian kanssa. Totuus kuitenkin on, että kaikkia ei voi millään miellyttää, eikä kaikkia pidäkään. Toinen tykkää omenasta, toinen päärynästä ja sama pätee meissä ihmisissä. Miksi tuhlaisin armasta elämääni, yrittäen tavoitella täydellisyyttä, jotain sellaista mitä ei ole. Tärkeintä on elää itselle hyvää elämää, muut huomioiden.

Palatakseni alkuun; lakatkaa tuomitsemasta muita vain ulkonäön perusteella. Tutustukaa ennen kuin teette päätelmiä, saatikka lähdette levittelemään omia päätelmiänne faktatietoina muille. Sillä totuushan on, että toisesta on mahdotonta tietää totuuksia pelkän ulkonäön perusteella. Joten ennen kuin tulet arvostelemaan, tai lausumaan tuomioitasi sanon sinulle; Kiitos, mutta ei kiitos. Kaunis ajatus varmasti, mutta..

Hatunnosto, jos jaksoit lukea koko tekstin. Saattoi olla vähän pomppivaa ja sekavaa, sillä väsyttää enkä jaksa lukea tekstiä enää läpi. heh ehkäpä huomenna. Hyvää yötä♥ ♥ ♥ 

p.s. Susannan blogista sattui myös sattumalta eteen teksti, joka todella iski omaan elämääni. Sinne pääset TÄSTÄ. 

Transformation thursday

Helou ihanat! Tänään ollut kiirus päivä, mutta siitä ei oo kovinkaan kerrottavaa kylläkään.. Tätä normi arkea; töitä, treeniä, syömistä. Mutta tässä teille kuitenkin pari kuvaa mun edistymisestä. Oon super tyytyväinen kyllä, miten oon saanut painoa ja ennen kaikkea elämää taas itseeni. Oikealla oleva kuva on aina nykyhetki ja vasen on kuukauden takaa. Negatiivisiä kommentteja on sitten turha lähettää, sillä niitä ei lueta saatikka julkaista. (NOTE: positiiviset kommentit on enemmän kun tervetulleita!)

Hahaa oli pakko ottaa kuva mun kreisistä olkapääpumpista (joka oli outoa koska tänään kyytiä sai jalat..)

 

omnom

kauniit syysillat <3

oletko jo tänään sanonut moi?

koulutusviikonloppu 1

Helou ! Ja sori kun oon elellyt tässä melkeen viikon vähän tällästä hiljaiseloa bloggaamisen suhteen ! Ollut aika kiirusta, kun ennen viikonloppua täyty tehdä töitä, varailla majotuksia ja laittaa kamat kasaan viikonloppua varten. TOSIAAN viikonloppu, 
M I E L E T Ö N.
Siis oikeesti oon ollut nyt niin jossain pilvissä tän alkuviikon.
Ensin olin tosiaan epävarma siitä, olinko päättänyt oikein valitessani juuri kyseisen SPARTANin PT-koulutuksen (kun näitä PT-koulutuksia on nykyisin niin moneen lähtöön!) mutta jo ekan Turun TFW:llä viettämäni tunnin jälkeen mulle kävi kyllä NIIN selväksi, etten olis voinut paremmin valita!

LAUANTAI

Lauantaina lähettiin ajelemaan kurssikaveri Tommin kanssa (joka siis sattumoisin oli samoilta suunnilta, joten sai hyvin järjestettyä yhteiskyydin) kukonlaulun aikaan Turkuun. Matka sujui mukavasti, sillä puhuttavaa tottakai riitti yhteisestä kiinnostuksenkohteesta -liikunnasta. Siinä sai taas huomata, miten yhteiset kiinnostuksenkohteet yhdistää ihmisiä, sillä Tommikin on kaksi kertaa mun ikäinen. (Vanhin kurssilla oleva oli lähemmäs viittäkymmentä ja nuorin vasta täysi-iän kynnyksellä.)
TFW:lle saapuminen jännitti muo kauheasti, mutta nopeasti esittelyiden jälkeen jännitys katosi. Meillä on tosi kiva koulutusporukka kasassa!

Lauantai kului ensin anatomian parissa, jonka jälkeen pääsimme lämmittelemään toiminnallisilla harjoituksilla. Oli mieletöntä huomata, miten niinkin yksinkertainen liike kuin niinkutsuttu `koiran pissitys`sai hien monilla tippumaan kasvoilta! Ja siihen tarvittiin ainoastaan kahdeksan PUHDASTA toistoa per jalka. Takanani olevalla tytöllä oli ranteessaan sykemittari ja vilkaistessani siihen huomasin, että sykemittari näytti 150! Aerobisen treenin sykkeitä ainoastaan jalkaa ylhäällä pitämällä!

Lounaan jälkeen loppupäivä kului kahvakuulatekniikoiden parissa. On mieletöntä päästä todellisten ammattilaisten oppiin. Kun koulutuksen itse pääjehu Antti (Nurmi) näytti tekniikoita, oli se kuin olisi katsonut taidetta. Antti on sanoinkuvaamattoman taitava ja olen niin kiitollinen ja onnellinen päästessäni imemään kaiken mahdollisen tiedon häneltä! (En jättänytkään yhtäkään kysymystä kysymättä. Niinkuin isä sanoi ennen kurssin alkua mulle; "muistat, että siellä tyhmiä kysymyksiä ei ole!")





















Päivä loppui viiden tienoilla ja voin sanoa, että kyllä oli nuutunutta porukkaa! Itse kävin illalla vielä hieman kävelemässä ja tutkailemassa Turkua. Muuten makoilinkin vain sängyllä ja söin. Uni tuli helposti! (Vaikka huonoksi uni lopulta jäi, kun yläkerran huoneessa pompittiin koko yö ja tuntui, kuin katto tippuisi pian päälle, heh)


SUNNUNTAI














Sunnuntaina aloitimme taas teorialla ja kävimme Marin kanssa läpi anatomiaa. Sen jälkeen teimme harjoituksia kuntopallolla ja vielä loppuun kovan treenin niillä ennen lounasta.
Lounaan jälkeen pakkasimme kahvakuulat autoihin ja suuntasimme hiekkakentälle harjoittelemaan kahvakuula heittoja, flippejä sekä kelkkatekniikoita. Ja tietenkin taas loppuun Antti tiriski viimeisetkin jäljellä olevat voimamme circuit-tyylisellä treenillä rankkasateessa. Olimme kaikki ihan mudassa ja läpimärkiä, mutta se vain kasvatti ainakin omalla kohdalla fiilistä.
Viiden aikoihin, ansaitun lämpöisen suihkun jälkeen, suuntasimme takaisin kotiin.























Ei varmaan jäänyt kellekkään epäselväksi, mitkä fiilikset mulla jäi kurssin alusta:D Taisi tulla muutama kerta käytettyä sanaa mieletön.. heh.
Mutta tosiaan, en malta odottaa seuraavaa kertaa, kun pääsemme painonnoston ja kyykkäyksen kimppuun!

 p.s. kurssikaverit on kanssa kirjoitelleet omia mielipiteitään kurssista. Susannan blogin löydät täältä

väsynyt, mutta onnellinen matkalainen kotiutuneena:)

Hyvää yötä ihanat ♥ ♥ ♥

ainiin ja kuvakrediitit; Ville Rintala ja Antti Nurmi (eikös?)

jump up

täytyyhän sitä nyt vähän posetella treenin jälkeen heh

Huh nyt on selkä kipiänä ! Ihana tunne ! Aamusta olin tosiaan vetämässä hyvät selkätreenit ja sitten menikin koko loppupäivä liikenteessä asioita hoitaessa viikonloppua varten.
Eli ei tästä päivästä oikein kummempaa kerrottavaa..

tuli kommenttia, että miks syön aina purkeista:D no tässä on
ruoka ihan lautasella

Tässä nyt kuitenkin parin päivän takaa vähän hartia -päivän videoklippia ja muutama kuva. Tää on super hyvä finisheri -liike. Tee kevyellä painolla, puhtaasti ja kiinnitä huomio myös negatiiviseen liikkeeseen! Poltti mukavasti supersetitettynä perus pystypunnerrukseen käsipainoilla.
















Jee huomenna on jo perjantai ! Ootteko innoissanne viikonlopusta? MÄ OOOON !

yhyy eipä näytä enää ulkona tolta:/

Ja hei muistakaahan seurata muo myös instagramissa; jennachicpea

nanabread

NYT kaikki fruktoosia pelkäämättömät toverit (hahaha nauran teille ihmisille, jotka sanoo, että hedelmien sokeri on epäterveellistä) tässä teille oiva resepti mitä koittaa, mikäli haluatte vetää kunnon terveysöverit! Ja saatte vielä reseptin makrot kaupan päälle, sillä itse tosiaan IIFYMiä harrastavana lasken makroja.

BANANABREAD a la jenna

• 6 isoa munanvalkuaista
• 250 g muussattua banaania
• 40 g kaurahiutaleita (kuivapaino)
• 50 g rahkaa tai kreikkalaista juksua
• kanelia

Jos kaipaat lisää makeutta lisää maun mukaan

• steviaa
• hunajaa TAI
• ruokosokeria

Ja jos haluat tehdä reseptistä proteiinipitoisemman voit halutessasi sekoittaa vielä kaurahiutaleiden sekaan oman makusi mukaista proteiinijauhetta esim. suklaaprotskua.

Tietty hyviä ideoita tiputella leivän sekaan ennen uuniin laittamista on esim.

• marjat kuten mustikat, vadelmat ym.
• hedelmät kuten päärynä (sopii nimittäin banskun kanssa)
• raakasuklaa hippuset
• maapähkinävoi tai nutella

valmistusohjeet:

1. vatkaa valkuaiset kuohkeaksi vaahdoksi
2. sekoita kuivat aineet keskenään
3. sekoita vaahto ja kuivat aineet super varovasti tehosekoittimella keskenään (yritä säilyttää valkuaisvaahto mahd. vaahtoisana)
4. lisää vielä rahka/juksu
5. kaada uunivuokaan ja tee viimeiset lisäykset
6. paista uunissa väh, 15 min 200 asteessa ja sitten vielä jälkilämmöillä kunnes leipä on kultaisen ruskea ja tikulla koittaessa kypsä
7. jäähdytä ja tarjoile mielenmukaisten lisukkeiden kanssa

voila !

makrot:

504 cals (f4,5g-c83g-p35g)

Toivottavasti teillä on ollut nasta keskiviikko ! Itsellä on kulunut päivä pitkälti töitä tehden, syöden ja treenaten. Toki pakastin myös 5 kiloa mustikoita ja tein muita ruokapreppauksia loppuviikolle:)